Donnerstag, 20. Juli 2017

Rajuilmaa ja hyvää suomalaista taidetta

Eilen oli Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa mieletön rajuilma, vettä tuli saavista kaataen, samoin isoja rakeita. Tiet olivat veden alla, samoin osittain ratikat raiteet ja salamat iskivät kamalalla voimalla. Me olimme onneksi lähteneet Ala-Reinin suuntaan taidenäyttelyyn emmekä kastuneet ja voimme nauttia hellepäivästä kauniissa puitteissa. Jossain vaiheessa kun kuulimme autoradiosta rajuilmasta tuli onneksi mieleen, että kattoikkuna oli jäänyt auki ja jouduin soittamaan naapurille, että hän meni sen sulkemaan ja olihan hän joutunut jo vähän vettä pyyhkimään lattialta.

Retkemme päämäärä oli Moylandin linna, joka on restauroitu  vasta viime vuosisadan loppupuolella. Linnassa on museo, jossa on paljon tunnetun saksalaisen taiteilijan, Joseph Beuys'in taidetta. Linnan puisto on todella kaunis ja hyvin hoidettu.





Museossa ja osittain sen puistossa oli suomalaisen multimediataitelija Tea Mäkipään näyttely, joka on todella näkemisen arvoinen. Tean sanoma on kiinnittää huomiota ilmastonmuutokseen ja ympäristönsuojeluun ja näyttelyn nimi on Early Harvest eli aikainen sadonkorjuu, muistuttamassa siitä, että me korjaamme liian aikaisin koko sadon emmekä jätä mitään jälkimaailmalle.

Ensimmäisenä tuli ulkona vastaan tämä hauska installaatio, jossa on esillä talon "sisukset"


ja mainio esimerkki recyclingista on tämä hautakivi


Näyttelyn tunnetuin objekti on Atlantis, vedessä kelluva talo, jonka asukkaat eivät vielä tajua kohtaloaan. Sisältä kuului klassista musiikkia eli asukkaat elävät edelleen vanhaa elämäänsä tajuamatta mitä tapahtuu.


Tässä talo toiselta puolella ja osa linnaa.


Museon sisällä oli myös Tean taidetta, mm. Escape Allee eli katu, jonka varrella oli mm. talo, jossa oli nimikylttejä kuten Erdogan, Trump, Putin jne.  Funeral home tarjosi palvelujaan


ja hymyn sai huulille myös tämä Nospresso-mainos, jossa George Clooney myy erilaisia kahveja kuten Cafe laxato tai Plastico di mare. Valitettavasti kuva on huono, kun otin sen vähän salaa. Päämuseossa oli kuvaaminen kielletty enkä tiennyt saiko tuolla kuvata.


Tean sanomaa ei voinut olla ymmärtämättä ja 1,5 tunnin ajomatka Moylandiin kannatti.

Mittwoch, 19. Juli 2017

Alexander ja Ernesto

Eilen kävi hauska sattuma, kun Alexander von Humboldt ja Che Guevara törmäsivät meillä toisiinsa ja mieleen tuli monta muistoa maaliskuiselta Etelä-Amerikan matkalta, sillä molemmat kaverit ovat aikanaan liikkuneet seuduilla, joissa me kävimme.

foto: Wikipedia

Alexander von Humboldt (1769-1859) oli saksalainen luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija. En tiedä miten tunnettu Humboldt Suomessa on, itse tuskin tunsin häntä Suomessa asuessani, mutta Saksassa hän tulee useasti vastaan. Esim. Berliinin yliopisto on saanut häneltä nimensä. Joku on saattanut törmätä häneen Daniel Kehlmannin kirjassa Maailman mittaajat, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Me törmäsimme Alexiin lomamatkallamme, jossa osittain kuljimme hänen jalanjälkiään ja mietimme, miten ihmeessä hän on pystynyt lievetakki päällään ja nahkakengät jalassa kiipeämään vuorille, jonne me emme olisi nykyaikaisilla varusteilla lähteneet.
Sain ystäviltä lainaksi mahtavan mielenkiintoisen kirjan Humboldtista, jonka ainoa vika on sen koko ja paino, se ei sovi iltalukemiseksi sänkyyn, mutta pihan varjoisessa nurkkauksessa se maistui eilen kamalasta helteestä huolimatta. Kirjaa ei ole käännetty (vielä) Suomeksi, mutta ruotsiksi kylläkin.



Myöhään illalla, kun olimme läpivedolla tuulettaneet yläkerran takkahuoneen siedettäviin lämpötiloihin, otimme esille samoilta ystäviltä lainaamamme DVD:n Che Guevaran tositapahtumiin perustuvasta Moottoripyöräpäiväkirja-leffasta. Chen elämä on aina kiinnostanut ja nyt oli jännä nähdä hänet  osittain samoissa maisemissa, joissa olimme itse maaliskuussa. Che oli leffassa samanlainen hurmuri, jona olen häntä aina pitänyt ja hän . ♥  Häntä näyttelee sympaattinen meksikolainen Gael Garcia Bernal, joka Oscar-palkintojen jaossa kritisoi Trumpin suunnittelemaa muuria.


















Montag, 17. Juli 2017

Maanantain maljakot


Kesäkuun Suomen keikan paras ostos olivat nuo kolme Iittalan maljakkoa, joita rakastan yli kaiken. Olen niitä havitellut jo pitempään ja kun ne nyt löytyivät tarjouksesta, nappasin kiinni ja hyvä, että nappasin.

Samstag, 15. Juli 2017

Fine wine, fine dining, fine friends


Eilen saimme nauttia Saksan ruuhkaisista moottoriteistä, kun palasimme kummipojan + vaimon kanssa tekemältä viiniretkeltämme Pfalzin maakuntaan. Pää on vieläkin pyörällä kaikesta ja pesukone laulaa täällä seitsemättä kertaa, kun en ehtinyt ennen lähtöä pestä kaikkia hotelli Allulan pyykkejä. Pää on muutenkin vielä sekaisin, ei pelkästään viinin maistelusta vaan myös kielisekamelskasta, kun puhuimme sekaisin suomea, englantia ja saksaa. Hotellimme tuttu tarjoilija katsoi ihmeissään, kun tilasin häneltä ruokia suomen kielellä enkä lainkaan huomannut puhuvani suomea.
Menomatkalla poikkesimme Deidesheimiin ja siellä tunnetulle von Winningin viinitilalle, ensin heidän ravintolaansa lounaalle ja sitten vielä maistamaan muutamaa Rieslingiä. Pohjoismaat ovat kuulemma Rieslingin ystäviä kun taas täällä juodaan usein muistakin rypäleistä tehtyä viiniä kuten esim. Sauvignon Blanc, joka on yksi omista lemppareistani.





Kuvia ei tullut juuri lainkaan otettua, laitan tähän nyt sekaisin vieraiden ja omia kuviani. Olimme siis taas yötä lempparihotellissamme ja vieraatkin ihastuivat siihen. Sää oli niin kiva, että kävivät aamuin illoin nauttimassa hotellin uima-altaista ja saimme istua ulkona aamiaisella ja illallisella paitsi kerran olivat jostain syystä kattaneet sisälle. Hotellista käsin teimme perinteisen retken Elsassin puolelle Strasbourgiin. Ylemmässä kuvassa rakkaat vieraat Petite France, alemmassa tuomiokirkon komea astronominen kello.


Kello on todellinen renessanssiajan mestariteos, tästä voi katsoa miten se soi. Me kuulimme vain lyhyen soiton, silloin ylhäällä oleva luuranko kilisteli kelloja.




Matkan päätarkoitus oli tutustuttaa kummipoikaa saksalaisiin viinipaikkoihin ja tietenkin viettää yhdessä laatuaikaa ja molemmat olivat oikein ihastuneita viinitarhoista ja maisemista. Kiipesimme mm. Madenburgin linnan rauniolle, sieltä oli komeat näköalat alas.




Tässä kummipojan taidetta:





Kävimme mm. Dr. Wehrheimin viinitilalla kuulemassa heidän poikansa mielenkiintoista kertomusta talon viineistä, hän puhui täydellistä englantia, joten meidän ei tarvinnut kääntää enkä varmaan olisi osannutkaan, sillä en taatusti olisi tiennyt, mitä on vaikkapa punainen liuskakivi englanniksi. Myös Ökonomirat Rebholzin neitonen puhui hyvää englantia ja opetti meille paljon viinin teosta.



Ennenkuin veimme vieraat Frankfurtin kentälle, piipahdimme vielä vanhaan opiskelukaupunkiini Heidelbergiin. Valitettavasti en tunne siellä enää ketään, sillä kaikki kaverit olivat muualta tulleita opiskelijoita ja landlordini oli amerikkalainen upseeriperhe, joilta sain babysittausta vastaan vinttikamarin. He ovat jo kauan sitten palanneet Trumplandiin.





Heidelbergin vanhaakaupunkia, tuolla jossain oli ensimmäinen kämppäni ennenkuin sain ylennyksen upseeriperheen babysitteriksi vanhaan  Mark Twain Villageen. Wikipedian linkissä näkyy kuva talostani, huoneeni oli vinttikamari neljännessä kerroksessa.


Käynnin kruunasi käynti kahvilassa, jossa aikanaan vietimme paljon aikaa. Sieltä löytyy Heidelbergin parhaat kakut, laatu oli edelleen hyvä eli voin suositella.  Lähetin kuvan kämppäkaverilleni Uschille, joka muutti aikanaan Australiaan.


Kiitos kummipojalle ja ihanalle vaimolleen tästä laatuajasta♥

Montag, 10. Juli 2017

Varo ajatuksiasi


- Talmud

Freitag, 7. Juli 2017

Eino Leinon päivä (vähän myöhässä)





Kuin lempi on taide,
kuin leimaus ja tuli,
moni hehkuun sen syöksyi
ja raukes ja suli.

Kuin pyörre on taide,
kuin pilvi, kuin pyhyys,
sen esteenä vain
elonpäivien lyhyys.

Kuin hulluus on taide,
mi hurmaa ja surmaa,
voi autuutta antaa,
mut tuoda myös turmaa.

Kuin myrkky on taide,
mi suonissa soutaa,
se taivohon nostaa
tai Tuonelle noutaa.

Kuin kalpa on taide,
voi kuolla sen kautta,
myös kukkia korkean
taiteensa tautta.

Eino Leino

Montag, 3. Juli 2017

Gent - parasta Belgiaa

Maastrichtin keikan jälkeen päätimme käydä Gentissä, joka pelaa mielestäni samassa liigassa kuin Brugge ja ehkä voittaakin Bruggen, joka on eläväiseen yliopistokaupunki Gentiin verrattuna vähän museaalinen. Oikeastaan freiburgilaisystävät halusivat Amsterdamiin, mutta saimme puhuttua heidät ympäri, että lähdimme vähän lähempänä olevaan Gentiin, josta löytää pikusen helpommin parkkipaikankin kuin Amsterdamista. Loppujen lopuksi ystävät olivat sitten täysin hurmaantuneet Gentiin ja kiittelivät, että emme antaneet periksi. Amsterdamin he tuntevat ennestään ja nyt oli sopiva tilaisuus oppia tuntemaan jotain uutta.
Gent sijaitsee Leie-joen rannalla Belgian flaaminkielisellä alueella, noin 60km Brysselistä luoteeseen ja siellä on n. 250000 asukasta. Kaupunki vilisee opiskelijoista, heitä on jo pelkästään Gentin yliopistossa yli 40000 eli melkein puolta enemmän kuin Helsingin yliopistossa.
Parhaiten voi kaupunkiin tutustua tekemällä pari tuntia kestävä laiva-ajelu.


Laiva on myös kätevä paikka istua, jos haluaa puhua kännykkään kaksi tuntia kuten tuo kuvan nainen. Tai ehkä se känny oli vaan kasvanut kiinni korvaan.


Ohitimme laivalla patsaan, joka esittää kaasunaamarilla varustettua enkeliä, sain siitä viime tipalla napattua kuvan, mutta parempi kuin ei mitään. Se on belgialaisen Tom Frantzenin teos, josta taitelija kirjoittaa näin:

 It stands as the Angel of Purification. Due to the pollution, both physical and intellectual, the Angel is forced to wear a gas mask which inhibits him from playing his celestial music. This angers the Angel and, using his trumpet as weapon, he attempts to put man back in his place.




Tuossa talojen välissä olevassa kahvilassa me kävimme kahvilla.



Gent on keskiaikainen kaupunki ja täynnä kauniita vanhoja rakennuksia ja siellä on jopa iso linna, joka varmaan kiinnostaa lapsiperheitä.





Kauneimmillaan kaupunki on illalla pimeän tultua.



Holy Food on  uusi, vanhaan kappeliin tehty "ruokahalli, jossa oli tarjolla mm. etnisiä ruokia.


Kappelin henkeen sopiva kyltti  "please the Lord".


Joissakin Gentin baareissa sai tilata juomien kera juustolautasen. Tämä oli kuuden euron "cheese please"-annos kivassa Proof-nimisessä baarissa, jossa voi maistella vaikkapa erilaisia ginejä. Juustot syödään sinapin kanssa, mikä ei minun lapsuudessani ainakaan ollut tapana Suomessa. Mehän laitamme täällä myös sinappia juuston päälle ja suomalainen kummipoikakin on ottanut sen jo tavakseen.



Tässä kuvassa näkyy vasemmalla puu, jossa riippuu valoisan aikaan valkoisia lintuja, jotka hämärän tultua muuttuvat sinisiksi.


Saimme freiburgilaiset vakuuttuneeksi, että Gent on näkemisen arvoinen kaupunki. Me olimme aivan keskustassa olevassa hotellissa, jolla oli ikää enkä lähde sitä suosittelemaan, mutta ruokapaikkaamme suosittelen, se oli Pakhuis ja todella kiva paikka. Se oli aivan täynnä ja onnen kauppaa satuimme saamaan viimeisen pöydän eli kannattaa varata etukäteen.