Thaimaa 3025/4

 Matka jatkuu pohjoiseen. Pidin enemmän vanhoista Khmerien temppeleistä kuin kaikista kultaisista, joitaThaimaassa kyllä riittää.

Välillä poikkesimme toreille ja kauppahalleihin ja ainakin jokaisessa oli yksi sukupuolensa muuttanut myyjä, tässä arpojen myyjä.

luokkaretkeläisiä

Väriä ja rihkamaa riitti ja ihania kasveja

Tämä hauska keltainen kasvi on joku munakoison sukulainen.

Kuten ylemmästä kuvasta näkee, sää oli kovin sumuinen. Olimme ChiangRain korkeimmalla vuorella, jossa on kuningas Bhumibolin äidin sveitsiläistyyppinen chalet, jossa museo, mutta se oli taas sitä tyyliä, josta emme välitä eli tällä lusikalla äiti söi ja tämän patalapun hän virkkasi. Kuninkaallinen puutarha taas oli näkemisen arvoinen, vaikka olikin aika sumuinen sää ja otin tasan yhden kuvan.

Thaimaa 2025/3

 Bangkokista lähdimme laivalla Ayutthayaan, Siamin kuningaskunnan vanhaan pääkaupunkiin. Jokilaivamatka olikin kiva tapa matkustaa päivä bussin asemasta ja laiva tosi siisti ja saimme hyvää ruokaakin kuten Thaimaassa aina saakin. Siamistahan tuli vasta 1939 Thaimaa. Siamilais-nimitystä käytetään edelleen mm. siamilaisista kaksosista tai siamilaiskissasta.

Bang pa-in kuninkaallinen kesäpalatsi oli saanut vähän vaikutteita Saksasta, mallia on otettu jostan saksalaisista silloista eikä patsaskaan kovin thailta näytä.

Vuonna 1880 oli kuninkaan nuori tytär hukkunut veneen kaaduttua jokeen ja häntä ei voitu pelastaa, sillä kukaan ei saanut koskettaa kuninkaallisia, laki on sen jälkeen muutettu.

Ayutthaya on Unescon maailmanperinne ja pidin siitä paljon enemmän kuin myöhemmin tulevista kultaisista temppeleistä buddhineen

Piti ottaa välillä kuvia kylteistä, että tietää missä on käynyt.

Kuten tuossa ensimmäisessä postauksessa sanoin, oli usein vaikea ottaa kuvia, kun tuo meidän porukan joka paika höylä linssilude ehti joka kuvaan

Thaimaa 2025/2

Mikä onni, että ehdimme kotiin ennen Bangkokin maanjäristystä. Ei olisi varmaan ollut mukava tunne hotellin 20. kerroksessa. Thaimaalaiset uskovat pahoihin henkiin ja siellä on hyvällä paikalla tyhjänä seisova hotelli, joka ei saa asiakkaita, koska sinne on joku kuollut. Saksalainen liikemiestuttavamme on usein Thaimaassa ja asuu Bangkokissa hotellissa, joka on rakennettu entisen hautausmaan päälle ja siellä on vain ulkomaalaisia asiakkaita, thatit pelkää pahaa henkeä. Tuttavamme oli eilen saanut valokuvan, miten hotellin katolla olevasta uima-altaasta tuli vesiputous alas maahan.

Aikamoista kaapelisalaattia oli Bangkokissakin, sellaistahan on nähty aina Aasiassa. Jos joku asukas saa uuden nettiyhteyden, vedetään taas yksi johto lisää.

Ohjelmassamme oli mm visiitti amerikkalaisen Jim Thompsonin taloon ja sepä olikin hieno juttu, yleensä välttelen tilaisuuksia, jossa bussilasti viedään ostamaan jotain rihkamaa.  Thaimaan silkkituotanto saa kiittää kehityksestään Thompsonia ja hänen talonsa on todella näkemisen arvoinen. Thompson hävisi vuonna 1967 Malesian viidakossa, hänen ruumistaan ei ole löydetty. Talossa on nyt museo ja kauppa, jossa on hienoja ja kalliita silkkivaatteita.

Kun ennen ei ollut televisiota, katseltiin hiiren hommia kiinalaisessa hiiritalossa.

Temppeleitä riittää, vähän niihin jo ehti kyllästyä. Wat Pho on tunnettu makaavasta Buddhasta, jota on vaikea saada kuvaan, istuvia riitti vaikka kuinka. Tässä vaiheessa niitä saattoi vielä katsella, mutta loppumatkalla jo vähän väsyi.

Toreja ja kauppahalleja jaksan kyllä katsoa vaikka millä mitalla.

Illalla oli täysikuu ja sitä varten naiset sitoivat kukkanippuja. Matkaoppaamme Nui osti äidilleen vietäväksi tuollaisen keltavalkoisen 

 

Oi niitä värejä!

Thaimaa 2025/1

Tämän vuoden kaukomatka vei meidät ystäväparin kanssa Thaimaahaan, mutta ei etelän hiekkarannoille vaan kiertomatkalle pohjoiseen päin. Matka alkoi Bangkokista, jossa porukka oli kaksi yötä, mutta me olimme varanneet lennot itse ja olimme Bangkokissa jo päivää aikaisemmin. Lensimme Dubain kautta Emiratesilla ja säästimme siinä yli 2000€ kun muu porukka lensi suoraan Bangkokiin. Meistä on aina kätevää olla vähän aikaisemmin paikalla ja tottua ilmastoon ja aikaeroon.

Meitä oli oikein kiva 25 hengen saksalais/itävaltalais/sveitsiläis/suomalainen porukka ja israelilainen ja thaimaalainen matkaopas ja oli aina kiva keskustella miten asiat on Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Israelissa, Thaimaassa ja Suomessa. Yksi entinen itäsaksalainen opettaja oli niin kiinnostunut suomalaisesta koulusysteemistä, että piti oikein pyytää suomalaiselta ystävältä lisätietoja. DDR:n koulusysteemihän oli paljon lännen systeemiä parempi.

Olimme varanneet Bangkokista ensimmäiseksi yöksi saman hotellin, jonne ryhmäkin tuli ja tilanneet sinne kuljetuksen lentokentältä ja se olikin jännä systeemi. Meille oli sanottu missä meidän piti tavata kuski ja ensin kauhistuimme, sillä sama systeemi oli sadoille muillekin eli siellä oli paljon ihmisiä mutta kaikki toimi hienosti. Oikeassa kohtaa oli muiden lappujen joukossa lappu, jossa meidän nimi suurilla kirjaimilla ja nuori tyttö antoi meille sen nimilapun ja otti meistä valokuvan sen lapun kanssa ja neuvoi minne suuntaan meidän piti lähteä ja sieltä tulikin sitten kuski valokuvamme kanssa ja tunnisti meidät. Taksimatkat on halpoja kuten kaikki muukin Thaimaassa.

Hotelli oli  Chao Praya-joen rannalla ja näkymä huoneesta oli komea. Hotellin shuttlelaivalla pääsi nopeasti ilmaiseksi keskustaan ja aamulla oli kiva syödä aamiaista hotellin terassilla.

Viereisen hotellin kattoterassille pääsimme sundownerille kun koko porukka oli koossa. En oikein saanut kunnon kuvaa maisemasta kun aina joku tuppasi kuvaan, tämä jokapaikan höylä pyrkin melkein joka kuvaan matkan aikana, hän ehti kaikkialle. Terassilla juotiin ensimmäiset maitait ja tutustuttiin jo vähän kanssamatkustajiin.

Lämpöä oli aina jotain +37C eli palella saattoi vain ilmastoiduissa sisätiloissa.

Veneestä käsin näimme hyvin kaupunkia ja sieltä näki myös hyvin ihmisten koteja.

Ensimmäinen isompi temppelimme oli auringonnousun temppeli Wat Arun eli auringonnousun temppeli, yksi Bangkokin tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Temppeli on koristeltu pienillä posliinin palasilla, jotka loistavat auringossa.

Temppelin Buddhasta löytyy hieno kuva täältä. Itse en lähtenyt jonottamaan sinne pääsyä, varsinkin kun kengät piti riisua ja seistä paljain jaloin kuuman kivetyksen päällä. Buddhaa moikkaamassa käyneet kastelevat sitten lootuksen kukkia veteen ja vihtovat sillä päähänsä. Lootus on puhtauden ja uskollisuuden ja henkisen heräämisen symboli.

jatkoa seuraa